Varovaista ulkoilua

Kävin eilen uusien tuuttien kanssa ulkona. Ihan ulkona syömässä. Mentiin tyttärien kanssa paikalliseen pizzeriaan, jonka omistaja on myös vuosien varrella osallistunut ahkerasti tissikeskusteluun. Lähinnä kai siksi, että hänellä on töissä nainen, jolla on myös Dolly Parton -syndrooma.

Ennen ulkoilua päätin raaskia pestä itseni. Likaisena olemisen ylellisyys kuuluu muuten yhtenä oleellisena osana ainakin minun sairauslomaani. Ei tartte pestä hiuksia, senkus vetää väärä lääkitys pipan päähän ja haisee.

Nyt kuitenkin yleisen järjestyksen vuoksi, kävin peseytymässä ja huomasin muutaman merkittävän eron vanhojen ja uusien tuuttien välillä. (olen siis käynyt pesulla leikkauksen jälkeen aikaisemminkin, en sentäs niin paatunut ole).

Huomasin pyyhettä asetellessani, kuinka näppärät vanhat tuutit olivatkaan olleet. Niillä sai helposti pyyhkeen pysymään päällään. Kylpytakkiin ei oltu tarvittu vyötä, koska olin vain läväyttänyt tissit kankaan päälle ja siinähän ne pysyivät. Uusien tuuttien kanssa ei ole puhettakaan, ainakaan tässä turvotuksen vaiheessa, että niiden alla pysyisi mikään.

Olen vuosien varrella vitsaillut kuuluisaa kynätestiä: "Mitäs, jos rinnan alla pysyykin kokonainen penaali?" Minun tapauksessani sinne olisi mahtunut ja napakasti pysynyt isompikin naisten käsilaukku. Vaan ei enää. Nyt ei kyllä pysy se kynäkään. Tosin, jos ei olisi noita haavateippejä, kynä saattaisi pysyä kiinni vasemman puolen melkoisen ikävästi repsottavassa haavassa.

Niin. Vasemman rinnan kanssa ongelmia. Sen haava ei pysy kuivana, koska kudosnesteet pukkaavat pihalle. Eilen sitten vaan mietin, että toiset hankkii arpitatuointeja isolla rahalla, minä saatan saada melkoisen makean arpitatuoinnin ihan kaupanpäälle. No, sanoivat sairaalassa, että on olemassa hyviä arvenhoitotuotteita. Katellaan.

Jos laittaisin tähän kuvan vasemman rinnan haavastani, kukaan ei koskaan uskaltaisi mennä leikkaukseen. Mutta enpä nyt laita. Saatte mielikuvitella sen itse. Sanotaanko näin, että viime perjantaina, kun kävin vilauttamassa keskussairaalan ensiavussa uutta tuuttia, niin haavan putsannut punaisen läikikäs nuori mies (sairaanhoitaja) oli pyörtymisen partaalla ja arveli että saattaa olla pikkuisen kipeä. On. Sitä ei käy kieltäminen. Voi olla, että hänen heikotustaan lisäsi se, että mainitsin hänelle, tai oikeastaan vanhimmalle tyttärelleni (joka oli kuskina), että varoilta tulehdukseen annettu lääke todellakin aiheuttaa ripulia.

Hoitaja siis kyseli lääkityksestä. Siksi kerroin asiasta. Olisin kyllä saattanut kertoa muutenkin. Minun smooltookkinihan on tunnetuksi hienotunteista ja sujuvaa.

Olin vain niin ilahtunut siitä, että antibiootti aiheutti ripulia, koska kipulääke aiheuttaa ummetusta. Eli kaikki pelasi jälleen.

Olin siis kuivaamassa itsenäni suihkun jälkeen, pyyhe ei siis pysynyt päälläni ja huomasin toisen eron. Ennen piti hiustenkuivaamisen lisäksi kuivata vanhojen tuuttien alapuolet. Ne kun eivät ihan itsekseen kuivuneet. Vuosikausia käytin talkkia rintojen välissä ja alla, jotta ne olisivat pysyneet kuivina, varsinkin kesäaikaan.

Kuivittelun jälkeen laitoin päälle liivit, joiden koko on 85-DD eli ei ihan pienemmästä päästä, mutta turvotuksen tässä vaiheessa oikein sopivat. Ja ei muuta kuin hipsimään pizzeriaan.

Omistajalle vilautin puseron kaulusta ja totesin että leikkaus on tehty. Johon hän "voi kun on pieneksi leikkasivat, kunhan vaan ei alkaisi kaduttaa", johon minä vaan totesin, että nyt pitää pienentää itseään sitten muualta.

Todellakin. Nyt ei valahda rinnat lattiaan, mutta mahani yllättäen näyttää paljon isommalta kuin ennen. Se tosin on iso. Sitä ei käy kieltäminen, mutta sen saa omin konstein pois. Ja voihan siinäkin käyttää veistä, jos niikseen tulee :).

Joka tapauksessa 85-DD on minun rintakehälläni tällä hetkellä huomattavan pienet rinnat. Se ehkä kertoo jotain siitä mitä vanhat tuutit edustivat. Yleensä tupataan sanomaan että 85-DD on isorintainen :).

Söimme, aiheutimme pahennusta puheillamme kuten tavallista. Nuorin tytär (14v) olisi halunnut vaipua pöydän alle siinä vaiheessa, kun keskustelu kääntyi rintoihin ja siihen kuinka moni meistä voi purra omia nännejään. Varmaan vain nyt muut kuin minä. Ennen sentäs pystyin olemaan nännit vastakkain ihan itsekseni.

Keskustelun taso kertoo siis sen, että vanhimmat tyttäreni (17 v ja 18 v) ovat tottuneet myös he puhumaan rauhasistaan aika rennosti. Rinnat ja naisihmisenä oleminen ei ole mikään ongelma meidän perheessä. Nuorinkin on jo jotenkin toipunut siitä, että jostain ne C/D-kupit vaan tupsahtivat hänenkin rintakehälleen. Säkkiin pukeutumisen aika on ohi.

Kun lähdimme ulos ja ärrän kautta kotiin, alkoi uusia tuutteja jo kirvellä ja juimia. Minä sitten kävelin keskustassa reippaasti kädet rinnoilla. Kukaanhan ei ollut liikenteessä, hiljainen maalaiskuntakeskus, joten tuin rintojani kuten "vanhoina hyvinä aikoina", kun yritin ottaa juoksuaskelia. Oli pakko pitää rinnoista kiinni jos aikoi juosta. Jo ihan näkyvyyden kannalta.

Kun pääsimme paikallisen kuppilan kohdalle, huomasin, että kappas, ikkunapenkit täynnä ja olen koko matkan ärrältä sinne pidellyt rintojani ihan liveyleisön edessä. Harmi, että jäi se väärä lääkitys pipa himaan.

Illalla kudosnesteet tunkivat ulos haavasta. Ei kaunis näky, tunnustan sen ihan avoimesti. Mutta kyllä ulkoilu teki sittenkin hyvää.

Kun nyt istun kirjoittamassa tätä tekstiä, ryhtini on kyllä aika komea. Ei enää mitään rönötystä koneella. Ei voi.

Ennen niin nöyränä tyttönä kuljin huonolla ryhdillä ja niska köyryssä. Nyt sitä mennään rinta rottingilla eteenpäin. Pakko, sattuu muuten liikaa.

Uudet tuutit ja nokkavuus, siltä se varmasti näyttää, kun tällä ryhdillä kylillä kulkee.

Nyt tuutit tuuletukseen. Olohuoneen sohva kutsuu.