Uudet tuutit

Tilasin uudet tuutit itselleni jo vuosia sitten, mutta toimituksessa on ollut häikkää. Jo kymmenisen vuotta sitten fysioterapeuttini tokaisi yhden niskan venytystuokion jälkeen, että eikös kannattaisi seurausten sijaan hoitaa syytä.

Astelin kotona peilin ääreen ja totesin, että koska syy ei enää kyennyt katsomaan minua silmiin, minun piti ottaa ohjat käsiini ja painua lääkäriin.

Lääkäri vilkaisi minua ovelta ja totesi, että asia on harvinaisen selvä. Ei muuta kuin rinnanpienennysjonoon. Laihtua tosin pitäisi ennen sitä.

Helppo juttu, ajattelin mielessäni. Aikaa kului, ehdin kasvattaa yhden hyvälaatuisen kasvaimenkin rintaani ja poistattaa sen ennen kuin päätin mennä uudelleen lääkärille, joka laittoi minut uudelleen jonoon syksyllä 2006.

Erinäisten yhteensattumien takia hanke viivästyi, mutta nyt vihdoin olen tilanteessa että kuppikokoni on jotain ihan muuta kuin F. Se mikä se on, on aika vaikea sanoa, koska turvotus on kova.

Kun lääkäri otti sairaalassa kääreen, tokaisin ääneen: "Ihmeellistä, ne eivät valahda minnekään!".

Tämä ihmeen kanssa alan nyt elää. Tissituijotuskeskusteluun en ole koskaan oikein voinut osallistua, koska harva ihminen vauvasta vaariin on voinut välttää rintojeni tuijottamista, en ole pistänyt sitä kenenkään syyksi. Kyllä itsekin olen tuijotellut naisten rintoja ja tiedän kuinka noloa se on kun ei voi olla katsomatta vaikka kuinka yrittäisi estää vilkuilut ja tuijottelut.

Itselläni rintojen katselu on liittynyt siihen, että olen uteliaana arvioinut millaiset mahtavat olla omat uudet tuuttini. Olen äimistellyt ihmisiä, joiden mielestä olen lähinnä lääkitystä vailla, koska halusin päästä eroon valtavista rinnoistani. Silikonirinnat ja aidot kolme lasta imettäneet rinnat ovat hiukan erinäköiset kun tuet poistetaan. Silikonit pysyvät siinä missä ovat, luomut (ainakin omani) valahtavat kohti lattiaa.

Sanoinkin tyttärilleni (jotka ovat ilokseen perineet tötterögeenit äidiltään) että saattaisin jopa kestää kaikki nämä selkäsäryt ja niskakivut ja ainaisen eriasteisen tuijottelun, mutta aion vielä joskus riisua vaatteeni.

Viikon kokemuksella voin sanoa että rakastan sitä että nännini katsovat suoraan eteenpäin. Heitä voi joku joskus jopa katsoa silmiin, mutta katsotaanko minua nyt uusin silmin. Sen seuraaminen tulee olemaan mielenkiintoinen retki.

Olinko minä vain rintani?