Tuutteja tuulettamassa!

Eilen kävin päiväkahvilla. Kyllä. Nimenomaan kahvilla, koska uudet tuutit estävät tällä hetkellä ns. päiväkahviajattelun. Puhetta uusista tuuteistani kyllä oli, olinhan menossa tapaamisen jälkeen vaihteeksi vilauttamaan haavojani paikalliselle terveysasemalle, mutta tuuttini eivät olleet tarjottimella. Siis konkreettisesti tarjottimella.

Vanhojen tuuttien kanssa oli ongelmana, että kaikissa ruokailutilanteissa ne tuppasivat olemaan tiellä. Jos kävi syömässä seisovassa pöydässä, sai aina varoa, ettei tuutti pyyhkäissyt eväitä mennessään. Kun kumartui ottamaan ruokaa, ensimmäisenä kosketusta oli hakemassa rintavarustus eikä suinkaan käsi, joka ojentui kohti ruoka-annosta.

Sitten kun eväät oli kunnialla saatu lautaselle, pöydässä sama tilanne. Piti aina varoa ettei ole tuutteineen oman tai naapurinsa ruoassa kiinni. Kahvitahrojen kuningatar on kuulkaapas se, kun uittaa tuuttiaan naapurin kahvikupissa. Ei ole kaunis näky, kun ei-imettävän naisen tuutit kostuvat. Siitä on hellyyttävyys kaukana.

Eilen istuin ryhdikkäänä huoltoaseman tuolilla. Ryhdikkäänä siksi, että haavojen vuoksi oli pakko ja tietysti siksi, että kyseessä oli päiväkahviseuran ensitapaaminen livenä. En tainnut ottaa kertaakaan uusista tuuteistani kiinni. En ole varma.

Pari päivää aikaisemmin kävin nimittäin häpeilemättä rintoihini kiinni kesken ruokailun. Tapasin kyseisen miehen jo toista kertaa. Keskustelimme uusista tuuteistani ja hän oli sitä mieltä, että niitä on vieläkin jäljellä. Ja kuinka ollakaan, huomasin piteleväni rintojani. Ruokailupaikka sattui olemaan paikkakunnan parhaimpia. Onneksi ajankohta oli sellainen, että olimme siellä kahden. Ja mies ei ollut asiasta moksiskaan, hän ei aikonut ottaa tuuteistani kiinni, joten hänelle oli aivan sama, jos satuin pitelemään rintojani kesken businessneuvottelun.

Eiliselle päiväkahviseuralle menin kertomaan, että olen pitänyt haavani kuivana pikkuhousunsuojilla. Terkkarissa en asiasta avautunut, kun hoitajat kehuivat haavan hyvää kuntoa. Tulehdushan vasemmassa haavassa on, kudosnesteet tunkevat ulos, mutta kuivana pysyy. Vanhana niksipirkkalaisena keksin hyvinkin äkkiä sen, että pintakuivasidehän siellä pitää olla.

Päiväkahviseurani otti Tenan uusiokäytön tyynesti. Tosin myöhemmin hän lupasi uittaa minua meressä ravunpyydyksenä, mutta en usko sen liittyvän tähän mitenkään. Tosin olen kuullut ravustuksesta, että siinä käytetään mädäntyneitä pyydyksiä. Turha kuvitella, että tässä mitenkään mädännytään vaikka haavat eivät meinaa parantua!

Uudet tuutit ja uusi tyyppi on nyt testattu kovissa olosuhteissa paikallisen huoltoaseman kahviossa. Sinne ei osunut yhtään tuttua, jolle olisin voinut avautua uusista tuuteista tai tyypistä, joten siinä mielessä retki oli epäonnistunut.

Jos joku tuttu sattui näkemään minut siellä, uskonpa että hän kiinnitti enemmän huomiota tyyppiin kuin tuutteihin, koska olenhan kuitenkin paikkakunnan tavoitelluin uusiopoikamiestyttö.

Vai meniköhän se nyt ihan niin ?