Ylihuomenna menen lopputarkastukseen

Kaksi kuukautta on mennyt jonnekin. Perjantaina on tiedossa lopputarkastus. Lääkäri kyselee olenko ollut tyytyväinen uusiin rintoihin.

Niin olenko ollut. Olen. Mutta se mitä on tapahtunut tänä vuonna kokonaisuudessaan, sitä minun pitää miettiä kahdesti, ellei kolmestikin. Olenko tyytyväinen.

Olen onnellisempi ja onnettomampi kuin vuosiin. Ja onneton todellakin olen ollut. Sen sijaan onnellisuudesta minulla ei ole muistikuvia. Ei sellaisesta onnellisuudesta jota olen saanut kokea viimeisen kolmen kuukauden aikana.

Se ei ole tullut ilmaiseksi. Kaikella on hintansa. En vielä tiedä kuka tästä maksaa. Ilmeisesti minä kuitenkin. Ja pitääkö kaikesta maksaa jokin hinta.

Voiko jotain saada ilmaiseksi, vastikkeetta?

Pienennysleikkaus on nyt osa minua, en edes aina muista enää millaista oli ennen. Miten nopeasti voikaan unohtaa vuosia vaikuttaneen asian. Kun se leikataan sinusta irti.

Voisikohan tätä soveltaa muillekin elämän osa-alueille?