Aivanko totta! Tulipa yllätyksenä kaikille parisuhteessa eläville naisille.
"Äkkiä nyt, urheiluruutu alkaa" suhteen alussa oli tosi sutinaa. Jossain vaiheessa käy kuitenkin niin, että urheilu vie voiton. Ei edes pikaisia ennen ottelua.
Siinä ei auta vaikka olisi millainen tuuttivarustus hankittuna. Yllätyksiä ei paljon parisuhteessa pääse tulemaan. Aina ne samat vanhat tuutit ilmaantuvat vaatteiden alta. Yllätyksenä voi kyllä tulla se, ettei naisiakaan yhtään sen enempää kiinnosta se sama vanha tahkoaminen.
Kieltämättä urheilussa on puolensa, onhan siellä hyväkuntoisia ja kauniskroppaisia miehiä katseltavana. Kun urheilutapahtuman jälkeen antautuu sille samalle tylsälle ukolleen, niin voi vaikka mielikuvitella (aika hyvä mielikuvitus tietty pitää joskus olla), että ruudussa tutuksi tullut sadanmetrin pikajuoksijakönsikäs heiluttaa housunpunttiaan sinun sängyssäsi. Nam!
No täytyy kai sanoa suoraan, että siitä puhe mistä puute. Niinhän se menee. Että jos olisi edes ne "äkkiä ennen kuin urheiluruutu alkaa" -hetket ... tai ei ehkä kuitenkaan. Katsotaan kuinka epätoivoiseksi tässä vielä yltyy :)
Uudet tuutit ovat edelleen erittäin käyttökelpoiset ja kauniit. Innolla odotan keskikesää, kun kehtaan olla hiukan niukemmissa vetimissä, nyt vielä tuppaa menemään vanhalla muistilla.
Kun meillä oli työpaikalla kuntotesti, en muistanut, että minä voin hyppiä, niin se vaan menee. Ei muista että ei ole enää niitä jättituutteja, jotka olisivat iskeneet tajun kankaalle, jos olisi uskaltautunut hyppimään.
Vilauttelun olen ulkoistanut. Olenhan ottanut kännykameralla matkan varrella paljon tuuttikuvia.
Nyt minulla on uusin tilanne kännyssä. Kun tulee puheeksi uudet tuutit, ei muuta kuin kännykkä esiin ja siinä ne ovat. Voi vilauttaa missä vaan! Leikkauksen lopputulos kiinnostaa ihmisiä, olenhan tästä jauhanut vuosikaudet ja monissa saunailloissa on naisten kanssa asiaa vatvottu.
Ihmeellinen tilanne pääsi syntymään tällä viikolla, kun tapasin ex-miehen vanhemmat. Kuinka ollakaan ex-appiukko päätti ihan omin käsin testata miltä uudet tuutit tuntuvat!
Eihän siinä mitään. Itse olen jo päässyt siitä etten joka välissä kopaise tuutteja kouriin, mutta siinä sitten seisoin työpaikkani parkkipaikalla ja tuutit olivat tukevassa otteessa. Hyvät ovat, sain vielä laatuvarmistuksen jälkeen sanallisen arvion. Hän päästi irti, tuijottelimme hetken kaikki toisiamme.
No,lähdimme kahville ja minä olin loppupäivän hiukan hölmistynyt.
Työskentelen nykyisin avokonttorissa. Millään en meinaa muistaa etten ole enää yksin kopissani ja sumeilematta rapsuttelen kutisevia arpiani. Eilen valitin hankalista rintaliiveistä ja työkaveri ehdotti, että olisin ilman kun kerran voin olla.
Mietitäänpä tätä kuitenkin vielä tovi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti