Olen viime päivien aikana taas käynyt muutamaan otteeseen lääkärissä vilauttelemassa uusia tuuttejani. Pieni, mutta itsepäinen reikä vasemman rinnan alla ei ymmärrä mennä umpeen, eikä ihmekään, siitä on löytynyt yllättävän paljon itsestäänsulavaa tikkiä, joka ei siis sula.
Vilautteluni alkaa mennä aivan rutiinilla. Tänään odottelin innoissani miespuolisen sairaanhoitajan oven takana, että kohta pääsen vilauttamaan taas uudelle hoitajalle ja lääkärille uusia tuuttejani.
Sitten huomasin että päivystyksen odotustila onkin muutaman metrin päässä. Onneksi mieshoitaja ei ehtinyt avata oveaan, koska olisin satavarmaa marssinut ovesta paljon sanomatta sisään, tempaissut paitani ja rintaliivini pois päältä ja tokaissut että siinä se tikki on. Voi olla, ettei miesparka olisi ikinä toipunut siitä.
Eilen, kun kävin vilauttamassa työterkkarille (ja kaikesta päätellen ovien raosta uudet tuuttini näki myös seuraava potilas -- harvoin saan moisia kiihkeitä katseita lääkäriaseman odotustilassa) en muistanut riisuessani, ettei minun enää tarvitsekaan kaapaista rintojani vasemmalla kädellä kasaan. Liike lähti niin vaistomaisesti, että itsekin hämmennyin.
Vuosikausia olin riisumistilanteessa tottunut siihen, että minun oli tavalla tai toisella kannateltava rintojani, koska A) ne olivat niin isot ja painavat B) ne roikkuivat todella mittavasti. Eilen huomasin millaista kauhontaliikettä olin tehnyt ja tokaisin oikein ääneen, että eihän minun tarvitsekaan kasata itseäni.
Tänään illalla kävin kyläilemässä. Unohdin vilauttaminen sisätiloissa, mutta en antanut sen häiritä itseäni, vaan tarkastimme tavaran parkkipaikalla. Ilmeisesti kukaan ei ollut ikkunoissa katsomassa. Toisaalta asukkaat niitä, jotka majailevat siinä paikallisessa baarissa jonka ohi kävelin rintoja pidellen, joten joku saattoi nähdä nyt uudet tuutit ilman pitelyä.
Tiedän että monet vilautukset ovat vielä edessä. Olen aika monelle luvannut näyttää uudet tuuttini. Ja mikäs näitä on näytellessä, somat ne ovat, arvet melkoiset mutta ketunnenät niin nöpöt!
tiistai 8. huhtikuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti